Terveisiä lapsuuteni leikkimaisemista

...eli Meilahden kallioilta (Humallahti) ja Rajasaaren rannasta.
Lähdin sittenkin meren rantaan kävelemään tuohon sateeseen.
Jätin auton Meilahden urheilupuiston parkkipaikalle ja kiipesin Meilahden kallioille. Noilla kallioilla on kakarana tullut juostua aika lailla. Enää ei uskaltanut juosta (varsinkaan märillä kallioilla) vaan askeleet tuli katsottua aika tarkkaan. Seisoin siellä kallioilla, katselin Lauttasaaren sillalle ja annoin lämpöisen tuulen heittää sadepisaroita kasvoilleni. Mun tuli siellä niin hyvä olo. Sellainen rauhallinen ja tyyni. Elämäni suunnasta mulla ei ole mitään käsitystä mutta hetken aikaa mun oli niin perkeleen hyvä olla. Yksin siinä sateessa ja tuulessa. Autiolla kalliolla.
Kävelin Merikannontietä pitkin Merimelojen majalle ja takaisin. Sibeliuspuistossa olisi ollut myös mukava käydä, mutta olin laittanut jalkaani lenkkarit (enkä kumisaappaita koska tiesin käveleväni kallioilla) ja ne rupes pikkuhiljaa kostumaan. Mutta onhan mulla tässä tätä lomaa aikaa käydä vielä uudestaan tuolla lapsuusmaisemissa :)
Kotimatkalla kävin kaupassa ostamassa salaattiaineet ja illaksi mässättävää. Lounaaksi söin tonnikala-fetasalaattia, valkosipulivoipatonkia ja join lasillisen valkoviiniä. Illaksi varasin kaksi tölkkiä siideriä ja nachoja juusto- ja salsadipillä. Mun tulee yksin ollessa mässättyä aika lailla, mutta haitanneeko tuo?
Mä olen nyt niin epäsosiaalisella tuulella että mä en halua nähdä ketään. En edes puhua puhelimessa kenenkään kanssa. Kesäemäntä soitti eilen, mutta en halunnut vastata. Ukille pitäis soittaa, mutta en halua!
Kai mulla on lupa vielä tämä päivä olla 100% yksin? Teini tulee huomenna kotiin, joten sitten on taas pakko sietää muiden ihmisten läsnäoloa.
Kai tää epäsosiaalisuus on tietynlaista irtiottoa töistä. Töissä joudun joka päivä olemaan sosiaalinen - nyt ei ole pakko, joten en sitten myöskään ole sitä.
Helvetin sosiaaliseksi ihmiseksi mä olen välillä perkeleen epäsosiaalinen ;D