Mitä Isabella (tämän päiväinen ratsuni) mietti tänään ratsastustunnin aikana: En liiku. No en liiku, usko jo. Ai raippaa tulee, no jos sitte kaks askelta.
Riittikö? Ai ei vai?
No tosson pukki sulle sitte ko annat raippaa. En käänny sinne, kun ei sinne ole mennyt kukaan muukaan!
Älä revi mua suusta! Mä en käänny sinne!
Miksi sä potkit? Kun mä kerran en mene sinne niin mä en mene sinne, ei siinä potkiminen auta.
Ja taas tulee raippaa :(
No mennään, mennään, en kyllä ymmärrä miksi, mutta kun kerran ihan välttämättä haluat...
Mutta tonne mä en kävele! Mä meen tänne. Älä potki!
Ai ravia haluut? No jos mä vähän hölkkään. Miksei muka riitä, on tää minusta ihan tarpeeks. No mennään sitte. Mut vaan neljä askelta. Pukin saat ko kerran hakkaat sillä raipalla.
Miksi mun muka pitäis väistää kun mä voin ihan yhtä hyvin kävellä suoraan? No riittääkö tämä? Ai riittää. No hyvä.
Hullu ämmä, et oo tyytyväinen mihinkään. Sitten kun mä väistän ni soot sitä mieltä et pitäis kääntää päätäki johonki. En käännä! En.
No ok, mä käännän päätä mut sit on ihan turha odottaa että mä väistäisin. Usko nyt! Jos mä väistän, niin päätä en käännä. Heti kun sä vaadit että mä käännän päätä, mä lopetan tän väistämisen.
Itse asiassa mä voisin lopettaa liikkumisen kokonaan ja seistä vaan tässä, se on paljon kivempaa. Auts! Toi lyönti sattu. No mennään sitten. Hullu sä olet, perkele!
Ravissa! Haluatko sä muka tätä samaa ravissa?
Ei onnistu! Minä ravaan suoraan ja sanon pyh sun väistämisilles! Älä hakkaa! Pukitan kun kerran hakkaat.
Sä et voi olla tosissas? Miksi mun muka pitäis laukata kun ei me oikeesti olla menossa mihinkään. No nyt se meinaa taas lyödä, parasta sitten kai laukata. Riittäisköhän sille 2 askelta? Auts! Selkeesti ei riittäny :(
No hyvä on, jos mä väistä nätisti, niin saanko mä sitten jättää pään kääntämisen pois? Ai en vai? Vaikka mä väistin niin nätisti. Taasko mun pitäis laukata? No ok... auts, sähän löit taas! No mä laukkaan neljä askelta mutta en yhtään enempää.
Ravia! Mä menen kovaa ravia. Tämmöstä ravuriravia. Miten niin ei kelpaa? Sä oot ihan ääliö! Ensin sä haluat että mä menen kovaa ja sitten kun mä menen kovaa, sä et anna mun mennä. Musta ois ollu niin hienoa ruveta ravuriksi. Älä kisko mua suusta kun mä haluan ravata. Kato kun mä menen hienosti.
Lopeta!
Mä en tykkää kun sä revit suusta.
No, sit mä seison tässä enkä mene mihinkään. Nyt se taas nostaa kätensä, se löy mua taas kohta, jos en mene, joten parasta mennä. Mä vähän syöksähdän niin se on hetkon tyytyväinen.
Olet sä perkele sitkee ämmä. Mä laukkaan sitten vähän enemmän, jos sä olisit sitte tyytyväinen.
Ja koko ajan sä jaksat vaatia että mä väistän ja käännän päätäni.
Mä en jaksa enää tapella sun kanssas.
Ok, kyllä mä osaan tän. Kato, eikö olekin hieno väistö?
Ai pään kääntäminen?
No kyllä sekin kääntyy.
Ok, laukataan vaan... älä lyö! Laukkaan, laukkaan. Mistä sä arvasit että meinasin lopettaa? Mitä? haluat että mä laukkaan näin pitkään?
Kovempaa? No mennään kovempaa!
Heh, sähän kehuit mua :)
Olenko mä hyvä hevoinen?
Joo, väistän mä uudestaankin ja laukkaankin ihan nätisti.
Ai tunti meni jo? Miksi mun pitää kävellä tässä uralla, miksi mä en voi mennä kaartoon? Anna mä menen tohon väliin kaartoon. Ai ei ole hyvä paikka vai?
No mä menen sitten tähän... et anna mennä tähänkään vai? Hemmetti, miksen?
No tähän väliin sitten? Älä potki!
Puuh! Vihdoinkin saa seistä.
Ai talliin pitäis lähteä?
Miksi?
Enkö mä saa jäädä seisomaan tähän? Anna mä jään tähän. Perse!
Mennään sitten. Älä kävele niin nopeesti, emmä jaksa!
Kato!
Kato!
KATO!
KATO!!!!!!!
Tuolla on selkeesti vihreetä ruohoo, mä meen syömään!!
Auts! Sattuu ko sä revit.
Älä lyö sillä raipalla, mä tulen kyllä. Mut toi ruoho.... *snif*
Vein hevosen karsinaan ja riisuin sen.
Hei, sun taskussa haisee heppanami. Anna yks... kun mä haistan ne täällä.
Älä sano että pitää odottaa siihen asti että on riisuttu, mä haluan namin NYT... kun ne haisee tuolla... tuolla... kato nyt, TUOLLa ne haisee!
Aah... namia. Kato kun mä seison ihan nätisti paikallani.
Yhtään en liiku. Mutta ne namit haisee tuolla.

Olisitte nähneet kun hevonen seisoi jalat täysin liikkumatta ja venytti vaan kaulaansa - se oli lopulta varmaan kaksi kertaa normaalia pitempi kun haisteli niitä nameja :)
Että tämmönen ratastustunti tänään.
Ja kerran on Isabella onnistunut heittämään mut selästään alas.