Blogi on muuttanut!

Janeprinsessan blogi on muuttanut Ajatukseni.netiin.
Tervetuloa!

Työsopimusasiaa ja entisiä työkavereita

Mä tein tänään tiukan päätöksen: jos mulle ei millään tavalla korvata matka-aikaa eikä pk-seudulla tapahtuvista asiakasmatkoista tule km-korvauksia eikä pysäköintikuluja, niin mä sanon itteni irti!
Mä rakastan työtäni, mutta se kuitenkin on "vaan" työtä eikä harrastus. Enkä mä ole valmis panostamaan omaa vapaa-aikaani ja omia rahojani siihen, että pääsen tekemään työnantajalle liikevaihtoa!
Olin tänään liittoon yhteydessä ja sain sieltä paljon lisätietoa. Esim. uutta työsopimusta ei tarvitse allekirjoittaa, jos on jo voimassa oleva työsopimus. Sen enempää en vielä asiaa selvitellyt. Eli esimerkiksi kumpaa työsopimusta tulkitaan, jos tulee sellainen tilanne, että täytyy tulkita mitä siinä sanotaan. En jaksanut, kun kuitenkin toivon, että uusi sopimus (liitteineen) päästään allekirjoittamaan.
Muista eduista liitto vastasi, että jos nykyiseen työsopimukseen on kirjattu jotain raha-arvoisia etuja on niiden oltava myös uudessa työsopimuksessa. Kollegalla on sivutoimilupa, joten hänen on se automaattisesti saatava uuteenkin (ei ainakaan tällä hetkellä ole).
Sitten laitoin meidän tiimin jäsenille sähköpostia. Pyysin kaikkia olemaan allekirjoittamatta työsopimusta mikäli he eivät saa korvauksia matka-ajasta ja pk-seudun asiakaskäynneistä. Meidän on oltava samassa rintamassa tässä asiassa. Miksi työnantaja korvaisi yhdelle, jos kolmelle muulle ei tarvitse korvata? Sanoin, että voihan sitä samalla vähän vihjailla siihen suuntaan, että täytyy miettiä allekirjoittaako työsopimuksen vai tuoko irtisanoutumisilmoituksen.
Sanoin myös, että vaikka eivät ottaisi palkka-asiaa muuten puheeksi työsopimusta allekirjoitettaessa pyytäisivät ainakin sen, mitä meidän uusi työehtosopimuksemme olisi meille tuonut, jos olisimme jatkaneet sen piirissä.
No, eletään tässä muutenkin kuin vain meidän osalta jänniä aikoja: suurin osa TES:istä päättyy sunnuntaina ja siitä on pitkä aika kun Suomessa ollaan viimeksi oltu sopimuksettomassa tilassa. En tiedä, ehkä se tupo olisi sittenkin ollut parempi ratkaisu?

Juttelin tästä meidän työsopimusasiasta kollegan kanssa puhelimessa ja puhelun lopetettuani teini totesi: täähän kuulostaa ihan Erin Brockovichiltä :)

Olin tänään Päämiehen luona projektipalaverissa ja tapasin kaksi vanhaa kollegaa. Molemmat niiltä ajoilta ennen kuin siirryin kouluttajan tehtäviin.
Ensin näin meidän yksikön kontrollerin, joka on aivan ihana mies. Mulle on jäänyt niin elävästi mieleen se, kun hän osti hääpäivälahjaksi kuumailmapallolennon vaimolleen ja itselleen. Hmmm... kertoikos entinen kollega, että hän on eronnut? Mari?!!! ;)
Kun olin lähdössä toimistolle näin vielä sen aikaisen ison pomon, joka oli ihan huipputyyppi kanssa. Hän ei huomannut minua, mutta minä tervehdin häntä. Hän tuli luokseni ja sanoi että "sanotaan nyt ihan kädestä terve". Hetki vaihdettiin kuulumisia.
Tuli oikein hyvä mieli kun näki kaksi ihanaa entistä työkaveria. Noi työkaverit on siltä Päämiehellä töissäoloajalta, jolloin työpaikalla oikeasti viihtyi ja työkaverit oli lähes samaa ... ei, ei perhettä, perheen sisällä on aina enemmän skismaa kuin mitä meillä oli. Samaa ystäväpiiriä. Varsinkin silloin kun vielä olimme omassa "lintukodossamme" eli olimme vain me, noin 150 työntekijää saman katon alla. Toki se, että meidät fuusioitiin emoon ja pakkosiirrettiin emon isoihin tiloihin aiheutti senkin, että meillä ei enää ollut samaa yhtenäisyyttä. Varsinkaan kun kahden kahvitilan sijasta niitä kahvitiloja oli huomattavasti paljon enemmän. Eikä enää oikein ollut aikaakaan istuskella kahvilla. Voi, mä niin kaipaan sitä fiilistä joka siellä meidän "lintukodossa" oli :(
Eikä tästä muuten ole pitkä aika, kun Päämiehen labraan mennessäni näin myös erään ihanan entisen työkaverin. Hänen kanssaan meillä onkin hieman erikoinen historia (puhun naisesta, enkä ole pannut hänen kanssaan), mutta se jääköön vain minun, hänen ja muutaman muun ihmisen väliseksi "salaisuudeksi".
Oikeesti kivaa kun heitä taas näkee, vaikka vain näin ohimennen. Perhana! Ainakin edellisvuonna oli vielä reunion-bileet Kallessa. Niitä oli useampana vuonna. Ne alkoi vissiin ensimmäisistä YT-neuvotteluista vai siitä fuusiopäätöksestä (vai tulikos ne samaan aikaan). Silloin pidettiin hautajaiset. Sen jälkeen oli noita reunion-bileitä, mutta nyt en pysty muistamaan oliko niitä tänä vuonna (muistaakseni ne pidettiin joskus alkuvuodesta). Jos se kutsu tänä vuonna tulee, niin muistakaahan siellä Päämiehellä mut ja välittäkää kutsu mullekin!

Suru muuttuu vihaksi!

Taitaa siitä mun uudesta työsopimuksesta tulla isompi urakka kuin mitä kuvittelinkaan!
Sain juuri palkanlaskijalta uuden työsopimuksen: aloituspäivä on korjattu, ei muita muutoksia. Eikä HR-päällikkö ole vastannut mun sähköpostiini mitään!
Tiedänpähän nyt mitä teen viikonloppuna: luen firman yritysohjeistusta ja merkitsen kaikki epäkohdat sinne. Työsopimuksen allekirjoitukseen on varattu aikaa puoli tuntia, ei taida "ihan" riittää.
Että kiukuttaa!

Lahopää

Varoitus: tekstissä puhutaan kuukautisista
Mä olen nyt kahtena lauantaina peräkkäin unohtanut ottaa e-pillerin. On mulla kännykässä muistutus, mutta edellislauantaina istuin laiturilla ja kännykkä oli mökissä, viime lauantaina kännykkä oli kotona ja minä salilla. Se siis jäi ja huomasin asian vasta kun otin sunnuntain pilleriä.
Tänään sitten alkoi välivuoto :(
Edellisen kerran kun näin tapahtui, niin väliviikon aikana ei sitten tullut kuukautisia lainkaan ja oli ostettava raskaustesti. Onneksi oli negatiivinen ja jos nyt käy samalla tavalla, tiedän että se johtuu (toivottavasti) vain tästä välivuodosta ;)
Laitoin kännykkään lauantaille kaksi muutakin muistutusta pilleristä. Nyt on yksi aamupäivällä, yksi päivällä ja yksi alkuillasta, ehkä joku niistä osuu kohdalle!

"Aamuvuorossa"

Heräsin klo 5.05 eikä uni sitten taas enää tullut.
Kahvi ja aamupuuro ovat valmiita ihan kohta. Toisaalta tää on ihan hyvä, että heräsin näin aikasin, tästä päivästä on tulossa varsin "rikkonainen".
Mulla on fysioterapeutti klo 8 ja kotimatkalla ajattelin käydä vaihdattamassa autoon öljyt. Takaisin työn pariin pääsen siis noin klo 10. Jo klo 15 mulla on tapaaminen saliohjaajan kanssa, tehdään mun saliohjelmasta ensimmäinen osa tänään.
Mulla on semmonen tunne, että mun paino ei ole taas tälläkään viikolla muuttunut miksikään. No, kovin "köykäsin eväin" mä olen tätä laihdutusta vielä toistaiseksi vienytkin. Lähinnä syönyt niitä välipaloja ja vaihtanut töissä syödessä salaatti- ja ruokalautasen vain ruokalautaseen, jonka olen ensin lastannut vähintään puolilleen salaattia. En siis varsinaisesti ole ruokavaliotani muuttanut mihinkään.
Teki mieli jo käydä vaa'alla, mutta jätin kuitenkin väliin. Kyllä mä jaksan odottaa perjantaihin asti, huonoilla uutisilla ei ole kiire ;)

Päivitys klo 6.10
Vittu, meillä ei lähde sähköpostit talon ulkopuolelle!
Nyt joutuu sitten miettimään ihan tosissaan, että mitäs tässä nyt voi tehdä. No, on mulla onneks hommaa muutenkin, mutta kun en ole sähköposteihin vastannut tämän viikon aikana (kuin muutamaan), niin olis ollu hyvä saada ne liikkeelle nyt aamulla ennen kuin kaikki unikeot menee töihin ;p

Surun murtama

Mä olen nyt niin surullinen. Teinikin kysyi että mikä mua vaivaa.
Meillä oli kouluttajien kehityspäivä tässä joitakin viikkoja sitten. Omistajan HR-päällikkö oli siellä myös kertomassa meidän työsuhdeasioista. Hän kertoi myös että meille tehdään uudet työsopimukset Omistajan kanssa.
Kun puhe tuli työsuhdeasioista, esitin kaksi erittäin isoa kysymystä, jotka olin bongannut intrasta kohdasta "työsuhde" tms.

1. Matka-aika ei ole työaikaa. No just! Kun on ns. normikuukausi, niin matkatunteja tulee noin 20. Viime vuodenvaihteessa mulle maksettiin noin 80 tuntia matkatunteja pois. Ja viime kevään jälkeen saman verran.
2. Helsinkiin suuntautuneista asiakaskäynneistä ei korvata mitään matkakuluja. Mun siis pitäis raahata toi mun 10 kg painava salkku aamulla klo kahdeksaksi jonnekin hornan helvettiin ja maksaa itse vielä bensat ja parkkipaikka tai mentävä julkisilla!
   

Kysyin näitä asioita ja meidän hallintojohtaja (joka siis myös oli mukana ja on HR-päällikkömme esimies) sanoi että "ei, teidän kohdalla näitä asioita täytyy katsoa toisella tavalla, nuo ovat teidän työssänne niin ollellisia asioita, että ei niitä voida mennä muuttamaan".
Fine, minä olin tyytyväinen. Ja niin oli moni muukin.
Tänään sitten sain uuden työsopimuksen luettavakseni ennen kuin sen allekirjoitustilaisuus on ensi viikon torstaina.
Ensinnäkin siinä oli yksi ihan selkeä virhe: mun työsuhteen alkupäiväksi oli merkitty 1.6.2006, eli päivä jolloin meidät on siirretty vanhoina työntekijöinä Päämieheltä Firmaan. Mun työsuhteeni on alkanut 2.8.1999. Esim. irtisanomistilanteessa tolla on helvetin iso merkitys. Alle neljä vuotta jatkuneen työsuhteen irtisanomisaika on 1 kk, mutta 8 - 12 vuotta kestäneessä se on 4 kk.
Mutta sitten... joka helvetin paikassa, työajoissa, matkustuksessa ja muualla viitataan yritysohjeistukseen, joka löytyy intranetistä. Ei mitään liitteitä, ei mitään, mikä kertoisi sen, että meillä matka-aika on työaikaa, vaikka yritysohjeistuksessa toista lukeekin!
Laitoin HR-päällikkölle ja meidän TJ:lle sähköpostia ja kerroin työsopimuksessani olevasta virheestä. Samalla ilmoitin että työsopimus ei vastaa sitä, mistä on suullisesti ja julkisesti puhuttu. Kysyin myös miten asia etenee tästä. Todennäköisesti saan vastauksen, että ensi torstain allekirjoitustilaisuus on peruttu ;D
Miksi mä sitten olen surullinen enkä kiehu raivosta joka olis kai mulle se luonteenomaisempi reaktio? Todennäköisesti sen vuoksi, että mä olen niin helvetin pettynyt! Mä jotenkin naivisti kuvittelin että kun siirrytään muutaman kymmenen työntekijän omistajavetoisesta yrityksestä maailmanlaajuisen konsernin Suomen yksikön omistukseen (jossa on useampi sata työntekijää), jotkut asiat vaan sujuisivat. Mutta näköjään ei.
Kai mä olen pettynyt itseeni. Ja omaan naiviuteeni. Siihen, että tähän asti olen uskonut ja luottanut siihen, että asiat tulevat kääntymään parempaan suuntaan, mutta niin ei taida ollakaan.
Kun mä ymmärtäisin, mistä tässä asiassa on kysymys: onko kyseessä puhdas vahinko (en usko), onko kyseessä yritys: katsotaan kuka allekirjoittaa tämän (olis tosi tyhmää!) vai eikö ole face-to-face uskallettu kertoa totuutta: ei teidän edut koskaan tule pysymään samoina. Minusta mikään noista vaihtoehdoista ei kuulosta uskottavalta tai hyvältä.
En tiedä, mitä laki sanoo yritysostotilanteessa, mutta sen tiedän, että liikkeen luovutuksessa (eli ulkoistamisessa) työntekijät eivät saa menettää mitään etuja. Jos uudella työnantajalla ei ole vastaavia etuja, korvataan ne työntekijälle rahana. Eli jos matkatunteja ei enää meille korvata, niin sitten niistä tulee kertakorvaus kuukausipalkan päälle.
Toi matka-aika on tosi iso juttu.

Oisko kellään mulle töitä? Mä olen ehdottomasti projekti-ihminen. Projektityöskentely sopii mulla helvetin hyvin. Lisäksi annetut raamit (budjetti, aikataulut) on mulle "pyhiä". Mulla on loogista päättelykykyä, olen ennemmin tekevä kuin luova. Myydä mä en osaa. Esiintyjänä olen helvetin hyvä!

Noista projekteista ja deadlineista tulikin mieleeni... Silloin kun olin Päämiehellä projektipäällikkönä, mulla oli sähköpostin allekirjoituksena Douglas Adamsin sanonta "I love deadlines. I like the wooshing sound they make as they fly by". Se herätti hilpeyttä niin talon sisällä kuin asiakkaidenkin keskuudessa. Pitäisköhän toi ottaa taas käytöönn ;)

Suomi24:een tulleita viestejä

Voi tsiisus taas näitä paria viestiä.
Tältä ensimmäiseltä oli tullut jo aikaisemmin pari viestiä, joihin en ollut vastannut mitään. Mies kuin ei oman profiilinsa perusteella ollut millään lailla kiinnostava. Kolmas viesti kuului:

"Muute jos et ole musta sitte kiinnostunut ja jos sulla on jotain sinkku kavereita niin anna vaan yhteystietoja tai voit antaa mun postiosoitteen xxx@suomi24.fi niin ne vois panna sinne viestiä.Kuvan haluaisin kuten sullakin on hyvät kuvat.Siitä se lähtee.Mutta etkö itse sitten ole kiinnostunut?miksi sun profiili sitten on täällä?" Ja lopussa allekirjoitus.

Siis mitä vittua? Parittajaksiko mun pitäis ruveta? Jo on epätoivosta, jos täytyy jonkun sinkkukavereitakin ruveta jahtaamaan. Ja jos mun profiilini onkin tuolla niin pitäiskö mun sitten olla kiinnostunut kaikista miehistä?!?

Seuraava viesti on kirjoitettu mun vieraskirjaan. Kirjoittaja on mies, jonka nimimerkki alkaa sanalla "Gentleman":

" onko sulla kaikki hyvin, vai onko ongelmia kotona tai duunissa, yleensä keskinkestaisuuttaan yrittää pukea raflaaviin ilmaisuihin, ota siis suihin, mut ei kiitos multa höppänä!"

No, jos viesti olisi tullut vaikka nimimerkiltä jussi49, en olisi reagoinut, mutta tuolla nimimerkillä oli ihan pakko. Ikävää vaan, että kirjoitin vastaukseni myöhäisinä illan tunteina, enkä siis ollut parhaimmillani, siitä tuli vähän pliisu:

"Gentleman mukamas!
Aito, oikea gentleman ei laita naisen vieraskirjaan tuollaisia kommentteja.
Toki gentleman saa olla sitä mieltä, mutta hän osaa pitää tuollaiset ajatukset ominaan.
Hyvää loppuelämää!
-jane-"

Tämä kyseinen "gentleman" päätti sitten vielä kerran todistaa, että hän ei ole nimerkkinsä arvoinen. Sain vastauksen:

" fuck u jane
tarzan......"

Huh-huh... joskus vaan käy mielessä, että miksi helvetissä mulla on profiili tuolla. Ehkä sen vuoksi, että sieltä välillä löytyy todellisia upeuksia, kuten Opettaja :)

Ylpeä itsestään

No niin, mä kävin Sellossa ostoksilla. Koska oli kurja ilma, niin tota helvetissä myös koko muu Etelä-Suomi on päättänyt lähteä just Selloon ostoksille. Parkkihallissa ei yhtään vapaata parkkipaikkaa (vaikka opasteet niin väittikin). Jono seiso välillä ikuisuuden kun ne perkeleen keski-ikäset päällikköäijät ei tunne työsuhdevolvojensa ulkomittoja ja sitten pitää vekslata ja vekslata vaikka joka puolella on vielä metri tilaa!!!
Valitettavasti en tunne Leppävaaran tuota seutua niin paljoa että olisin osannut lähteä etsimään parkkipaikkaa ulkoa.
Arvatkaa menikö hermo!
Vihdoin näin kun yksi mies meni city-maasturi mersuunsa, ajoin autoni sivuun, laitoin vilkun päälle ja jäin odottamaan. Ja odotin. Ja odotin. Ja odotin. Ja odotin. Kunnes meni hermo vielä lisää. Nousin autosta ulos, kävelin mersulle ja koputin ikkunaan. Mies räpläsi kännykkäänsä siellä mutta avasi auton oven ja mä kysyin "meinaatko sä lähteä vai et?" "Mä odotan vielä muita" "Mut jos sä ajaisit tohon sivuun odottamaan niin mä saisin tästä parkkipaikan" "Mun täytyy soittaa ja kysyä meneekö niillä vielä pitkään, mä meen takas jos niillä kestää". Vittu, mikä urpo, ajattelin kun kävelin takaisin autolleni. No, ei onneksi mennyt kuin lyhyt hetki, kun mies starttisi mersunsa ja peruutti pois.
Onneksi tiedän mistä kaupoista löytyy mulle kenkiä ja muita vaatteita. Kävelin ensimmäisenä DinSkohon ja ostin sieltä "vapaa-ajan" syyskengät. Vapaa- ja työajan kengät erottaa korko, työkengissä on vähän matalampi ja paksumpi korko. Siellä olis ollu myös tosi nätit työkengät, mutta niissä ei ollut kokoa. Siispä suunnistin seuraavaan kauppaan: Haloselle. Siellä oli kauniita ja ihania kenkiä, nilkkureita ja saappaita vaikka kuinka paljon, mutta ei mulle työkenkiä. Seuraavana oli sitten Aleksi 13. Sielläkin oli yhdet todella nätit työkengät, mutta niissä mun koko oli liian pieni ja seuraavaa ei ollut :( Mutta sieltä löytyi sitten myös toiset töihin sopivat kengät! Lähes samanlaiset kuin ne, jotka ostin vapaa-ajan käyttöön, mutta pari senttiä matalammalla korolla.
Kengät ostettu!
Sitten suunta Lindexille. Sieltä oli tullu justiin 25% alennuslappu, joten nyt oli hyvä hetki täydentää alusvaatevarastoa. Ihan käyttöalusvaatteita vaan, ei nyt ole semmosta fiilistä, että ostaisin jotain pornoalusasuja (miksi niitä ostaisin, kun ei ole ketään, kenelle niitä esitellä. Varsinkaan kun kaapista niitä tarpeen tullen löytyy muutenkin). Lisäksi tuolla oli niitä mun käyttämiä urheiluliivejä, ostin siis niitäkin. Mitään en jaksanut ruveta sovittelemaan, joten ostin vain sellaista, jonka pystyi ostamaan sovittamatta. Eli housut jäi ostamatta. Ton tietyn rintaliivimallin koon tiedän, samaten Lindexin alushousujen koon. Lisäksi ostin yhden hameen (saas nähdä onko se sopiva vai ei), yhden kauluspaidan (senkin koko on arvoitus) ja pari t-paitaa (niiden koon mä tiedän).
Tunnissa sain tuon kaiken ostettua eikä ihme kyllä mennyt kertaakaan hermo siihen väen paljouteen :)
Palkitsin muuten itseni lasillisella punaviiniä (juu, ei sekään kuulu mun diettijuomiin, mutta menköön). Enkä edes ostanut / avannut mitään pulloa, vaan juon viime viikonlopun mökkireissulta jäänyttä viinitonkkaa tyhjäksi ;)

Queen of fucking everything

Ystävätär oli joskus nähnyt jossain tommosen lausahduksen ja sanoi että hänellä tuli heti mieleen minä. Nyt musta tuntuu just tolta :)
Kävin jumpassa ja stretchingissä. Kotiin kävellessä mietin sitä, miten paljon mä nautin elämästäni ja miten tää yksin oleminen tuntuu just nyt niin oikeelta vaihtoehdolta. Kotiin tullessa tuoksui ihana lihapata. Kävin suihkussa, pesin itseni kunnolla, kuorin kasvot ja suihkun jälkeen laitoin kasvonaamion. Purin jumppakassin ja pistin ulkovaatteet kuivumaan. Sen jälkeen sekotin lihapataa, lisäsin sinne hillosipulit ja maistoin sitä. Se oli taivaallisen hyvää! Harmi, että te voitte vaan kuvitella miten hyvää se oli ;)
Rasvasin raajani ja totesin asian, joka pikkasen pilaa mun hyvää fiilistä: mun atooppiset jalkani protestoi nyt jo auringonpaisteen loppumiseen! Mulla nousee talvella aina jaloissa verisolut tohon ihon alapuolelle ja sen myötä mun jaloista tulee punasen kirjavat. Tosin ne on punasen kirjavat vaan verisuonien kohdalta, joten niissä menee semmosia punasia juovia. Ja verisolut on nyt jo näkyvillä. Veikkaan että kunhan päästään ensi vuoden puolelle niin tämä Queen käyttää hametta vain paksujen mustien sukkien kanssa :(
Enivei, laitoin välipalan itelleni ja nyt on oikeesti niin saamarin hyvä fiilis! Taistelen itseni kanssa tässä sitä vastaan etten ota jääkaapista pikkolopulloa kuohuviiniä. Se ei kuulu mun dietin juomalistalle ;) Vai pitäisköhän alottaa tänään valkoviini-muna -dietti, sitten vois juoda kuoharia ;)
Itse asiassa olen perustellut tämän jutun itselleni nyt niin, että koska olen jo monta päivää psyykannut itseäni menemään tonne ostoshelvettiin, niin se kannattaa tehdä nyt, muuten menee hyvä psyykkaus täysin hukkaan. Lauantaipäiviä, jolloin voi nauttia hyvästä olosta tulee vielä monta. Mutta kuinka monta viikkoa jaksan koko viikon psyykata itseäni ostoshelvettiin ja jättää sitten kuitenkin menemättä? En kovin montaa. Ehkä vain tämän ainoan kerran ennen pakollisia joulushoppailuja.
Onkohan mussa kuinka perkeleen paljon testosteronia tai jotain miesgeenejä kun toi shoppailu oikeesti ei oo mun hommaani?
Taidan jättää ton lihapadan vielä uuniin (se on ollu siellä nyt 2,5 tuntia). Laitan teinille lapun, että ottaa uunista lämmön pois kun herää.

Elämä maistuu taas

Vetkutin ja vetkutin eilen illalla nukkumaan menemistä ja menin sänkyyn vasta klo 24 jälkeen, joka on mulle todella myöhänen aika. Myös viikonloppusin. Mutta joko siitä tai jostain ihan muusta johtuen nukuin hyvät yli kahdeksan tunnin yöunet :)
Aamukahvi ja -puuro on valmistumassa, sitten mä laitan lihapadan uuniin (karjalanpaistilihaa, herkkusieniä, sipuli, porkkanaa ja jos pataan vielä mahtuu niin luumuja. Ja kun se on hautunut 125 asteisessa uunissa 3-4 tuntia niin sitten sinne lisätään hillosipulit ja smetana. Hyvin saman tyyppistä ruokaa tehtiin eilen "Mitä tänään syötäisiin" -tv-ohjelmassa, mutta mä olin kyllä käynyt kaupassa jo päivällä) ja lähden jumppaan.
Ulkona on makeen näkönen tuuli, mutta ei kuitenkaan ihan myrsky (Vantaankoskella tuuli vaihtelee 11,4 - 12 m/sek välillä), joten taidan jättää merenrantakeikan tänään väliin ja lähteä niille ostoksille, kun olen niihin orjentoitunutkin.
Tänä aamuna elämä taas tuntuu ihanalta. On se kumma miten tärkeä asia hyvät yöunet on :)

Mieli maassa

Kun tänään tulin fysioterapeutilta menin chattiin. Ex-mees oli siellä. En halunnut tervehtiä häntä. En siksi, että en tervehtinyt muitakaan enkä siksi, että en tiedä miten hän nykyään suhtautuu minuun.
Eikä mennyt kuin vajaa kaksi minuuttia saapumisestani kun hän poistui. Eikä tullut enää loppupäivänä takaisin. No, saattoihan hänen poistumisensa olla myös sattuma, mutta...
Mulle tule helvetin paha mieli. Ikävää jos hän ei vieläkään kestä "nähdä" mua edes virtuaalisesti. Kun en kuitenkaan koskaan ole hänelle mitään pahaa halunnut. Olenhan nyt vienyt hänenen elämästään myös monta ihanaa ihmistä.
Ex-meehen poistumisen jälkeen purin mesessä tuntujani ystävättärelle. Hän yritti lohduttaa mua, mutta itkuksi se meni. Niin kuin nytkin :(
Mutta mä luotan siihen että vielä jonain päivänä voimme ex-meehen kanssa ainakin jutella chatissa. Sen enemmästä en enää uskalla edes haaveilla. Kaikki siitä yli on vain plussaa.
En tiedä seuraako hän tätä blogia enää, mutta jos seuraan, niin haluan taas ja edelleen pyytää häneltä anteeksi aiheuttamaani pahaa mieltä.

Nukahdan pystyyn

Nää ensimmäisten valvottujen öiden jälkeiset päivät on ihan järkyttäviä. Mä olen niin väsynyt. No, kun on valvonut semmosen 3-4 yötä, niin tähän jollain tavalla turtuu, ei enää mukamas väsytä. Kulkee vaan tasasessa horroksessa.
En mä viime yönäkää valvonut sitä normaalia kahta tuntia kauempaa mutta nyt kyllä väsyttää. Kello ei ollut aamulla soimassa, heräsin vähän ennen kasia mutta silti väsytti, olisin nukkunut lisää, jos mulla ei olis fysioterapiaa klo 10. Ja sitten alkaa puhelinpalaveri klo 14. Töitä olis kyllä, mut nyt vaan ei pysty tekemään. Eikä onneksi tarvikaan. Mulla on töitä jotka pitää saada tehtyä ennen maanantaita, mutta ne on semmosia "itekseen tehtäviä", eli voin tehdä ne viikonlopun aikana koska vaan.
Ihanaa muuten, mulla ei ole viikonlopuksi sovittuna mitään ryyppäyskeikkoja :)
Huomenna menen ostoksille. Mä tarvin syyskengät. Toiset yksiväriset duunihousut talveks ois kanssa kivat, ei oo kuin yhdet mustat.
Sunnuntaina menen veljeni luokse, mutta siitä en ole sopinut mitään kellonaikaa.
Nyt täytyy syödä aamupuuro ja ruveta pukeutumaan. Missäköhän mun sukelluspuku on, vetta tulee ihan helvetisti!

Jane laihduttaa

Päivä yksi
En ajatellut pitää täällä varsinaista ruokapäiväkirjaa, koska se vie kuitenkin paljon aikaa. Mutta muuten tulen käymään omia fiiliksiäni, onnistumisia ja ennen kaikkea epäonnistumisia täällä läpi.
En malttanut olla perjantaina käymättä vaa'alla ja 0,5 kg oli menny neljän päivän aikana. Ja ihan vaan sillä että olin jättäny mässäily- ja herkutteluvälipalat pois ja ottanut tilalle kunnolliset välipalat. Tuli aika hemmetin hyvä fiilis.
No, viikonloppuna se kaikki varmasti tuli takasin, mutta toisaalta laihdutus alkoikin virallisesti vasta tänään.
Toisaalta ei tämäkään päivä ole hyvä ollut: olis pitänyt syödä kaksi välipalaa ennen lounasta. Mulla oli fysioterapeutti klo 11 - 12, joten lounaalle pääsin vasta 12.30 aikaan ja sillon olikin jo aikamoinen nälkä. Tuli sitten syötyä liikaa lasagnea. Ja jälkkäriä otin. Tosin hyvin tietoisella päätöksellä. Jälkkäriksi oli suklaamoussea. Suklaajälkkärit on juustojen lisäksi ainoot jälkkärit jota en voi vastustaa ;(
Vettäkin on mennyt tänään aika vähän, nyt vasta toinen litra alkamassa. No, saan mä kaksi litraa ainakin juotua.

Keskiviikko 5.9.
Hyvin on alkuviikko mennyt. Tänään tuli jossain vaiheessa iltapäivää hirmunen himo suolaseen, mutta se lähti kun otti yhden viipaleen savustettua broilerin filettä.
Toisaalta saattaa mulla nää kaks ekaa viikkoa mennä ihan siihen, että sen mitä saa viikolla pois tulee viikonloppuna takas. Ens viikonloppuna mut on kutsuttu syömään ja saunomaan. Illaksi on luvassa juustoja (slurp). Ja seuraavana viikonloppuna mennään ystävättären mökille. Tulee kuitenkin grilattua (juomisen lisäksi). Mutta helpompaa tää laihduttaminen nyt on kuin esimerkiksi marraskuussa ;)

Torstai 6.9.

Tänä aamuna tuli epätoivoinen olo: onko tää "leikkiminen" ruuan kanssa täysin turhaa. Hyödyttääkö syödä kellon kanssa? Päätin siis käydä vaa'alla. Mun vaaka näyttää vaan puolen kilon tarkkuudella ja kun nousin vaa'alle se näytti 74,5 - 74,0 - 74,5 - 74... Eli painoa on taas tippunut - vaaka arpoi kumpi on lähempänä 74,5 vai 74 :)

Se antoi taas voimia jaksaa. Jätin aamun palaverisämpylästä pohjan (se oli semmonen siemensämpylä, joten söin mieluummin hatun, jossa oli paljon siemeniä) ja juuston syömättä.

Perjantai 14.9.
eipä ole tullut tätä päivitettyä koska ei ole oikein ollut mitään kirjotettavaa viime torstain jälkeen. Ruokavaliossa olen pysnyt hyvin, kahta lipsahdusta lukuunottamatta: keskiviikkona toimistolla oli voisilmäpullia ja ihan tavallinen peruspulla vaan on niin hyvää, että söin sellaisen. Eilen tuli hillitön himo minttusuklaaseen joten ostin Fazerin minttu krispi -patukan. Söin itse kaksi palaa ja annoin loput kolme teinille.
Tänään on vaakapäivä ja vaaka näytti 73,5 :D
Paino on siis pudonnut 1,5 kiloa ja mä olen ihan aikataulussa. Painosta on pudonnut 30% ja olen aikataulullisesti juuri tuossa 1/3 -kohdassa. Toi mun excel näyttää niin hyvältä.
Juu, mä olen tehnyt laihduttamisesta(kin) excel-taulukon itselleni. Mä rakasta excel-taulukoita. Näkisittepä mun työajanseurantani :)
Mutta nyt on oikeesti hyvä fiilis ja motivaatio taas kohdallaan :)

Perjantai 21.9.
Viime viikolla ei ole painossa tapahtunut mitään. Nyt masentaa :( No, viime viikonlopun jälkeen en sitä yhtään ihmettele, lauantaipäivä kun meni nestemäisellä ravinnolla ja illalla syötiin grillimakkaraa. Enkä mä ole päässyt viikolla liikkumaankaan: maanantaina ei millään rankan viikonlopun jäljiltä jaksanut, tiistain sentään kävin ratsastamssa ja keskiviikkona iski migreeni joka jatkui vuorokauden. No, ens viikolla sitten taas vähän tiukemmin. Sen verran tosin toi, että mitään ei ollut tapahtunut masensi, että kattelin kalenterista löytyiskö sieltä mistään semmsota seitsemän päivän putkea, että mulla ei olis yhtään kokopäivän koulutusta. Vois vetästä vichy-dietin semmoseen väliin. Ainakin vielä toistaiseksi siellä on, ja viikonloputkin siinä ympärillä on vielä vapaita, joten hyvin vois vetästä siinä.

Omaisuuden luvaton käyttöönotto

Ensin vähän taustaa:

Meillä on töissä meidän ryhmän viidelle kouluttajalle varattuna kolme istumapaikkaa pienen pieneen loosiin. Meidän loosissamme on myös yksi kaappi, jossa on yksi hylly jokaiselle kouluttajalle sekä yksi hylly meidän tiimin yhteiselle omaisuudelle. Tuohon yhteiseen omaisuuteen kuuluu mm. pieni datatykki jonka joudumme silloin tällöin ottamaan mukaan asiakkaalle.

Jokin aika sitten pyysin meidän esimieheltä että saisimme käyttöömme yhden ison näytön. Tuo näyttö helpottaa suunnattomasti eräiden suunnittelupapereiden tarkistamista. Saimme sellaiseen luvan ja meille tilattiin 22" LCD-näyttö. Kun näyttö tuli, laitoin sen loosissamme sellaiseen työpisteeseen, jossa istutaan selkä avoimelle käytävälle päin. Ajattelin, että kun sillä tekee töitä ja muut näkevät että sitä käytetään nimenomaan työntekoon eikä pornosivuilla surfailemiseen, se ei aiheuttaisi niin suurta kateutta.

Meillä töissä tapahtunutta:

1. Viime keväänä kollega tuli ennen asiakkaan luokse lähtöä hakemaan meidän kaapistamme meidän ryhmän käyttöön hankittua datatykkiä. Minä puhuin asiakkaan kanssa puhelimessa. Kollega tulee meidän loosiin, menee kaapille eikä löydä tykkiä sieltä. Hän lähtee kysymään tykkiä meidän koordinaattorilta. Ei tietoa. Sitten alkaa helvetillinen melskaaminen siinä meidän loosissa (kollegalla on vielä kovempi ja ennen kaikkia paljon kimeämpi ääni kuin minulla): missä vitussa se on ja kuka sen on vienyt jne. Ja minä yritän puhua asiakkaan kanssa puhelimessa enkä voi edes siirtyä paikalta mihinkään, koska keskustelun aikana tarvitsen pc:lläni olevia tiedostoja. Kun lopetan asiakaspuhelun kysyy kollegani minulta tiedänkö missä meidän tykki on. Olen viimeisen päälle vittuuntunut siihen akkaan sillä hetkellä ja totean että "vitustako minä voin tietää" (no, tästä seuraa sitten eräänlainen draama, johon onneksi itse tajuan olla lähtemättä mukaan). Tykkiä ei siis löydy. Koordinaattorimme laittaa koko firman jakelulla sähköpostin sisällöllä: "Päämies-tiimin tykki kateissa, tarvitaan asiakkaan luokse nyt heti, palautettava välittömästi". Menee muutama päivä ja kas kummaa, tykki on yön pimeinä tunteina "kävellyt itsestään" taaisin omalle paikalleen. Kukaan ei ole tähän mennessä tunnustanut lainanneensa sitä tai pyytänyt anteeksi.
2. Maanantaina menin toimistolle ja kun kävelin loosiimme, ei isoa näyttöämme näkynytkään omalla paikallaan. Se oli siirretty naapuripöydälle ja jonkun PC oli siinä kiinni. Tiesin että meidän tiimiläisistä se ei ole kukaan. Tunnistin lattialla olevan salkun firmamme entisen pääomistajan (olkoon vaikka Sakari tästä lähtien) salkuksi ja kuulinkin onnekseni hänen äänensä hallinnon työtilojen puolelta. Painelin sinne ja sanoin pääomistajalle: "kuule Sakari, sulla on toi meidän näyttö. Se on hankittu meille suunnittelupapereiden tarkistamista varten ja mä tulin nyt tekemään sitä työtä. Olisitko ystävällinen ja palauttaisit näyttömme". Sakari lähti kiltisti keräämään omaisuuttaan meidän loosistamme. Hän keräsi tavaransa, meni omalle paikalleen ja tyynen rauhallisesti istuutui jatkamaan työntekoa. "Sakari!" minä totesin "hieman" tuohtuneella äänellä. "Mitä?" oli vastaus. "Jospa kuule palauttaisit tuon näytön ihan siihen samaan paikkaan josta sen otitkin". "Tämähän on ihan kuin kotona." "No, tämä nyt ei kuitenkaan ole koti vaan ihan työpaikka, mutta onhan se kiva, että tunnet olosi kotoisaksi", vastasin. Nätisti hän palautti näytön paikalleen.
3. Olin Youngsterin kanssa tiistaina toimistolla eräässä neuvotteluhuoneessa kouluttamassa hänelle valtakunnallisen suuren asiakkaani asioita. Hänellä oli keskiviikkona käynti sellaisen asiakkaan luokse, jonne hän tarvitsi datatykkin. Hän lähti käymään loosissamme ja kappas vain, eipä ollut tykki paikallaan! Yougsteri meni kysymään tykkiä koordinaattoriltamme. Hän oli antanut eräälle hallinnon henkilölle luvan lainata sitä, mutta siitä oli jo jonkin verran aikaa ja koordinaattorimme oli itse palauttanut tykin lainaamisen jälkeen kaappiimme. Koordinaattorimme laittoi koko firman jakelulla sähköpostin ostikolla: "Päämies-tiimin datatykki taas kateissa, kuka tunnustaa" ja teksti oli: "Hei, Päämies-tiimin pikkutykki on kateissa ja Youngsteri tarvitsee sen huomiseksi asiakkaalle. Palautatko ASAP, kiitos! Päämies-tiimin puolesta, Koordinaattori". Minä olin tähän asti istunut neuvotteluhuoneessa autuaan tietämättömän tapahtuneesta. Kun sähköposti tuli mun inboxiini, sain helvetillisen raivarin. Menin kuin tuulispää ovia paiskoen koordinaattorimme luokse ja kysyin onko hän tosissaan. Valitettavasti hän oli. Ensin ajattelin (tässä vaiheessa pystyin siis vielä hieman ajattelemaan) että laitan itse sähköpostin koko firman jakelulla. Sitten totesin, että se menee vain osastoon "naiset valittaa taas joka asiasta". Oma esimies on vähän nössö, joten päätin mennä huipulle asti ja lähettää asiasta TJ:llemme sähköpostin. Tässä vaiheessa en enää pystynyt minkäänlaiseen ajatteluun, olin niin perkeleen vihainen. Välitin koordinaattorimme sähköpostin TJ:llemme lisäten sinne tekstin: "Hei TJ, Tämä EI ole ensimmäinen kerta kun meidän käyttöön varattua tavaraa viedään meidän kaapista - jollain siis on otsaa mennä suljetusta kaapista kaivelemaan tavaroita.
   Olisitko ystävällinen ja laittaisit jakelun koko firmalle, jossa teet selväksi, että jonkun omaisuus on jonkun omaisuutta, eikä sen luvaton käyttöönotto ole sallittua.
   Ehkäpä sinun auktoriteettisi tehoaisi.
   Kiitos!
   -jane-" Vasta jälkeenpäin mulla välähti, että ehkä TJ itse on "lainannut" tykkiämme ;D No toisaalta, eipä ole TJ mitään vastannut tuohon viestiin. Vituttaa.
4. Yougsteri oli eilen toimistolla. Kun juttelin puhelimessa hänen kanssaan, hän kertoi, että näyttömme oli erään toisen tiimin tiloissa, tosin ilman PC:tä. Joku oli siis "lainannut" näyttöämme toissapäivänä eikä ollut perkele sitten palauttanut sitä paikalleen. No, eihän se paljoa paina, mutta näytön kantamisessa paikasta toiseen on aina oma riskinsä. Lisäksi tuo on niin helvetin väärin: jos jonkun omaisuutta "lainataan" se myös palautetaan sinne, mistä se on otettu. Onneksi mä en mennyt eilen toimistolle, mulla olis ollu varmaan viikon migreeni sen jälkeen ;) Youngsteri siirsi näytön takaisin meidän loosiin ja tällä kertaa paikkaan jossa se ei ole "kaikkien nähtävillä", vaikka tuskin se mitään auttaa. Koordinaattorimme kirjoitti siihen dymolla tarran: "Päämies-tiimin omaisuutta, ei saa siirtää". Saas nähdä kuinka kauan se nyt on paikallaan!

Että tämmöstä meillä töissä!

Helvetillinen migreeni...

... tuli siitä eilisetä. Otin migreenilääkkeen klo 15 aikaan, tein hetken töitä ja menin nukkumaan. Nukuin kaksi tuntia. Olo oli suhteellisen siedettävä sen jälkeen. Klo 22 aikaan oli pakko ottaa uusi lääke. Mun oli tarkoitus tänään mennä toimistolle, mutta koska olin siihen aikaan vielä niin huonossa kunnossa, laitoin Youngsterille viestin, että jään etätöihin, hoidetaan asiat meidän etäkoulutusohjelmalla ja puhelinneuvottelulla.
Lääkkeen ottamisenkin jälkeen päähän koski niin, etten pystynyt edes nukahtamaan. Oli pakko ottaa lisäksi puolikas unilääke ja sitten sainkin nukuttua. Ensimmäisen kerran heräsin viiden aikaan ja seitsemältä suhteellisen pirteänä. Olo ei tosin ollut täysin hyvä, eikä itse asiassa ole vieläkään. Nää mun migreenit on nyt viime aikoina olleet aika kamalia, toivottavasti tämäkin on joku ohimenevä jakso.

Varattiin muuten justiin Milanon hotellihuone :)